I have played tourist, again, enough to show you a little bit more this town, Levin. I hope you'll enjoy this post and please, comment below :)
Nyt olen saanut taas tehtyä sen verran reissailua ympäri Leviniä, että on aika esitellä paikkaa hieman enemmän. Toivottavasti on mieleinen postaus. Kommentoikaa ihmeessä alle, mitä pidätte.
You can find lake Horowhenua pretty close where I live. My sister took me to this lake a couple weeks ago with her family. We went to feed ducks, which brought so many memories back since it was about ten years ago when I last time fed ducks with my granny. But then we didn't find enough duck nor wind to fly a kite so we packed ourselves back to the car a drove to the beach near to us.
Läheltä, ihan muutaman minuutin automatkan päästä löytyy Horowhenua-järvi. Siskoni perheineen vei minut pari viikkoa sitten syöttämään sorsia. Tuli todella nostalginen fiilis, sillä viimeksi olen sorsia syöttänyt joskus kymmenen vuotta sitten mummolassa. Lähdettiin liikenteeseen rauhallisena sunnuntaiaamuna. Näkymät järven rannalta olivat kuin postikorteista. Koska lintuja eikä tuulta ollut tarpeeksi leijan lennätykseen, pakkasimme itsemme takaisin autoon ja ajoimme läheiselle rannalle.
Waitarere beach was a-mazing. The fresh sea wind hit my face right after I opened the car door. Now there was enough wind to fly the kite and a long beach to admire. I was so excited behind my camera - I think I took over couple hundred landscape pics. Then we drove about ten minutes along the beach to the other end. I felt just like in Apple commercial (I don't know why but I find them extremely fascinating) and I got a free facial when the wind threw small pieces of sand to my face.
Waitarere ranta oli sitten ihan toisesta maailmasta. Autosta ulos astuessani löi merituuli kasvoille. Nyt pääsimme lennättämään leijaa ja ihastelemaan pitkän pitkää rantaa. Olin aivan onnessani kameran takana - maisemakuvia löytyy nyt yli pari sataa. Ajoimme pitkin rantaa varmasti kymmenisen minuuttia per suunta. Kerrankin oli olo kuin Applen mainoksessa (en tiedä, mikä niissä vetoaa, mutta tykkään vain ihan valtavasti) ja samalla sain hyvän kasvohoidon kun merituulen mukana kasvoille iski myös pienen pieniä hiekanjyviä.
On the next weekend I tucked a book and my calendar to my new tote bag and the I headed outside. I've done quite many extemporaneous walks in this lovely little town. This time I choose another way since my friend had recommended that. After an hour walking I found my way to this gorgeous park. I sat down to an embankment, took by book (John Green - Paper Towns) from the bag and enjoyed the relaxed afternoon. Just a couple persons passed me during that half hour. As a cherry on the top a little dog ran to me and while looking for it's owner I petted it for a while. Then I saw the owner whistling to the dog who ran there. Oh, if this ever happened in Finland but no :D
Seuraavana viikonloppuna sulloin kirjan ja kalenterin uuteen kangaslaukkuuni ja suunnistin ovesta ulos. Olen tehnyt jo useampaan otteeseen ex tempore kävelyretkiä ympäri tätä ihanaa pikkukaupunkia. Tällä kerralla lähdin kaverini suosituksesta toiseen suuntaan ja tunnin hortoilun jälkeen löysin tieni aivaan ihanaan puistoon. Istahdin penkareelle, kaivoin kirjan (John Green - Paper Towns) laukusta ja nautin kauniista päivästä. Ohi kulki tämän rentouttavan puolituntisen aikana vain muutama ihminen. Iltapäiväreissun kruunasi suloinen koira, joka yhtäkkiä juoksi luokseni. Parin silityksen jälkeen bongasin omistajan kävelevän ohi ja viheltävän koiransa takaisin. Voi, ei Suomessa näin koskaan olisi voinut käydä :D
CONTINUE READING
