KATKETTU

26 January 2014

paniikiton koeviikko

Nyt on taas se aika, kun lukiolaiset ryntää marketteihin varmistaakseen suklaavarastojensa riittävyyden. Koeviikoista on tähän mennessä tullut kuultua niin paljon juttuja, ihan laidasta laitaan. Oma näkemykseni: koeviikko ei ole kuolema.

Olen yksi niistä onnekkaista - tai vähemmän onnekkaista - ihmisistä, jotka eivät jännitä oikeastaan mitään. Tämä on osittain helpottanut lukion käyntiä, sillä en ainakaan unohda asioita jännittämisen tai stressaamisen takia. Toisaalta pieni stressi olisi välillä ihan tervetullutta, sillä monien lähteiden mukaan se parantaa suorituskykyä. Tämä panikoimattomuus ei rajoitus pelkästään koulun käyntiin: lähdin kesällä kolmeksi viikoksi Englantiin, eikä se tuntunut edes lähtöä edeltävänä iltana missään (lue lisää CLICK).

Nyt on siis luvassa muutama ässä hihastani koeviikkoja varten. Nämä niksit ovat tosin melko universaaleja, joten se siitä omalaatuisuudesta. Toivottavasti joku keksii hyötyä näistä :)

+ Aikatauluta: Tämä on varmaankin tärkein ja itsestäni mukavin osuus. Aloitan itse lukemisen ja kertaamisen jo muutamaa viikkoa aiemmin. Lasken aluksi, kuinka monta kappaletta minulla on luettavana per aine, jonka jälkeen merkitsen lukutavoitteet kalenteriin joka päivälle. Yleisesti ottaen nämä suunnitelmat eivät päde loppuun asti, mutta ne ovat hyvä suuntaa antava pohja.

+ Etsi paikka: Hyvän, rauhallisen ja mukavan lukupaikan löytäminen on tärkeysjärjestyksessä seuraavana. Täydellistä rauhaa kaipaaville suosittelen jopa kirjastoon raahautumista, mutta muutoin mukava paikka voi olla vaikkapa oma sänky (huom: nukahtamisvaara!). Pari vuotta taaksepäin meillä oli remppa kotona, jolloin eristäysyin autotallin pieneen takavarastoon kirjojen ja eväiden kera. Olkaa siis luovia.

+ Syö ja nuku hyvin: Nukkua ei kannata liian vähän, sen tietää ja tuntee jokainen, mutta myös liikaa nukkuminen on pahasta. Riippuen henkilöstä, myös yli keskimääräisen unentarpeen ylittäminen aiheuttaa väsymystä. Minulla optimaalinen unen määrä on 8-9 tuntia, ja olen huomannut, että yli 10 tunnin unien jälkeen en jaksaisi edes nousta sängystä. Myös unirytmi pitäisi säilyttää samana läpi viikon. Viikonloppuna kannattaa nukkua vaikka päikkäreitä, jos nukkumaanmeno viivästyi edellisenä iltana. Liian pitkään nukkuminen aiheuttaa itselleni myös välinpitämättömyyttä, sillä yhdeltätoista on helppo ajatella: "Nukuin yli kymmeneen, voin yhtä hyvin maata tässä vielä tunnin". Herätkää siis ajoissa, se oikeasti vaikuttaa huomattavasti.

Toinen kohta tähän on syöminen. Hyvää aamupalaa ei voita mikään, niin kuin monet tapaavat sanoa. Koeviikolle ei mielestäni tarvitse kerätä sitä hillitöntä herkkuvuorta. Pidättäydyn kaikesta muusta paitsi suklaasta ja leivoksista. Silti en ole huomannut syöväni enemmän herkkuja koeviikoilla. Meille makeanhimoisille on olemassa hedelmiä, jotka nousevat terveysasteikolla selvästi. Omia lemppareitani ovat tällä hetkellä mandariinit, joita voisin syödä ihan rajattomiin. Raikkaat hedelmät pitävät virkeänä. Niitä syömällä saavuttaa myös paremman itsetunnon tietäessään syövänsä terveellisemmin.

+ Jaksota lukeminen: Tiedon tankkaaminen yhteen putkeen ei yleisesti tuota tulosta. Olen huomannut hyödylliseksi menettelyn, jonka avulla opiskelusta saa enemmän irti, eikä siihen tarvitse kuluttaa koko päivää. Jos herään viikonloppuna yhdeksältä, nousen rauhassa, syön aamupalaa ja oleilen ihan rauhassa muutaman tunnin. Joskus yhdentoista maissa kaivan koulukirjat esiin ja opiskelen puolestatoista kahteen tuntiin. Tämän jälkeen pidän tunnin tauon tehden jotain aivan muuta. Sitten jatkan taas muutaman tunnin opiskelua ja sitten tunnin jotain muuta kunnes kello on seitsemän, jolloin viimeistään lopetan opiskelun ja keskityn viikonlopun viettoon. Tällaista jaksottamista kannattaa kokeilla.

+ Tunne itsesi kauniiksi: Tiedän, että monet jättävät pinnalliset ulkonäköasiat retuperälle kokeisiin lukiessaan. Omasta kokemuksesta voin kuitenkin kertoa, että on paljon miellyttävämpää lukea kauniilla kasvoilla ja tyylikkäästi pukeutuneena kuin yöpuvussa. Koetta on mukava tehdä tietäessään näyttävänsä hyvältä, jolloin itsevarmuuden kasvaessa se saattaa näkyä myös koetuloksessa. Tämä saattaa mennä perfektionismin piikkiin, mutta saattaa päteä muillekin.

- Lukuläksyt: Ala- ja yläasteella koin lukuläksyt täysin tarpeettomaksi hölynpölyksi. Nyt lukion aloittaessani päätin ihan huvikseni kokeilla lukea lukuläksyjä. Sain todellakin yllättyä iloisesti tämän tuloksesta. Innostuin hyödystä niin, että aloin lukea mm. historian kappaleita aina yhden tuntia edellä, jolloin tunnilla osasin asian jo valmiiksi. Tästä sain kaksinkertaisen hyödyn. Lukemalla ainetta etukäteen saa tunneista paljon enemmän irti, sillä siellä saat vain lisäystä jo lukemaasi tietoon, eikä aikaa kulu uuden asian opettelu ouhtaalta pöydältä. Älkää jättäkö lukematta ihmiset, älkää :)

- Apaattinen lukeminen: Kyllä, on mahdollista. Television tyhjä tuijottaminen näkyy lukemisessa yhtälailla. Joskus huomaan lukeneeni muutaman aukeamankin oikeasti sisäistämättä mitään. Ensinnäkin olen kuluttanut hirveästi aikaa, sillä aivot ovat lukeneet sanat yksittäisinä, jolloin niiden välistä sidontaa ei ole. Toiseksi joudun palaamaan takaisin ja aloittamaan alusta. Varsinkin myöhään illalla lukiessa tämä on yleistä. Sitten on henkilöitä kuten minä, jotka pystyvät keskittymään parhaiten illalla. Oli miten oli, kannattaa kiinnittää huomiota tekstiin koko ajan. Apaattiseen lukemiseen auttaa ääneen lukeminen, jolloin keskittymisen herpaantuminen on helpommin huomattavissa.

- Huono valo: Olen tunnelmavalaistuksen ystävä, kuten tuossa Joulun aikana ilmeni: poltin varmasti 50 kynttilää. Luen paljon kynttilän valossa illalla, sillä inhoan kattolamppuni valon väriä (rasittava keltainen hehkulamppu). Monesti on tullut kommenttia, ettei se ole ollenkaan hyväksi silmille saati aivoille. Pitäisi siis hankkia kirkasvalolamppu, joka jo hyvän valon lisäksi auttaa pysymään virkeänä.

- Musiikki: No niin, tämä todella on kaksikiskoinen juttu. Osa musiikista auttaa opiskelussa, osa vain häiritsee. Omalla kohdallani juttu on niin, että lukiessa taustalle parasta musiikkia on klassinen. Jos lukiessa kuuntelee laulettuja kappaleita, sekoittuu kappaleen sanat helposti luettavaan tekstiin. Klassiseen musiikkiin sijoittuu toki muutakin kuin Beethovenia ja Vivaldia - myös elokuvamusiikista valtaosa löytyy klassiselta puolelta. Omia suosikkejani on Pride & Prejudice:n ja Amélie:n soundtrackit.

- Matalat tavoitteet: On aika vaikeaa pärjätä kokeissa erinomaisesti, jos on jo ennalta päätynyt siihen tulokseen, ettei se ole mahdollista. Kaikki on mahdollista. Itse valmistaudun ja teen koetta aina sillä fiiliksellä, että tähtään parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Tietenkin on hyvä ymmärtää realiteetit, mutta menestyäkseen on oltava korkeita tavoitteita.

19 January 2014

asun koululla {Star Wars viikonloppu 11-12/1}

Viikko oli raskas, täytyy myöntää, mutta täysin sen arvoinen. Vietin 11 päivää putkeen koululla, joka kyllä näkyikin perjantaina ihan ansiokkaasti.

Loman jälkeen palattiin siis kouluun 7. päivä tiistaina täällä pääkaupunkiseudulla. Torstaihin asti meni mukavan rennosti, vaikka unet jäivätkin vähälle. Perjantai-iltana kamppailimme Hälyn kanssa vielä kuudelta illalla. Illan päätteeksi olin lupautunut tulemaan viikonlopuksi Tiluun katsomaan Star Wars –leffat läpi. Tapahtumasta oli ilmoitettu jo aikoja sitten, mutta oli jo päättänyt olla menemättä. Kiitos Tuin raahauduin lauantaina ja sunnuntaina koululle kymmeneksi. Kotiin päästiin seitsemän maissa, kolmen elokuvan jälkeen. Päivällä ehti olla muutama ruokataukokin elokuvien välissä, jolloin nappasimme bussin Tikkurilan suuren suureen keskustaan.

I must admit, the week was tough, but still worth it. I spent 11 days at school, which you could tell on last Friday – I was pretty tired.

After the winter holiday we went back to school on 7^th day, Tuesday, here in southern Finland. It was pretty ok till Thursday even I hadn’t slept well at all. On Friday evening we were fighting with Häly at 6pm. After that I had promised to come to school on weekend too, to watch all the Star Wars movies. They had informed about the ‘event’ with good time but I had decided to skip it, cause I thought none of my friends were coming. Then Tui (from Häly) asked me to come there with her and Manijeh. So thanks to Tui I woke up early on Saturday and Sunday and went to school at 10am. We left home at about 7pm, after three movies. During the day we had few lunch breaks, when we took a bus to Tikkurila’s huge (not really :D) downtown.

Manijeh, me and Tui

Yhden yhtä Star Wars:a ei ole ennen tullut katsottua, joten ainakin siltä kantilta viikonloppu oli ikimuistoinen. Itse pidin enemmän lauantain osista, eli 1-3, jotka olivat siis näitä jälkeenpäin tehtyjä. Varsinkin efektit kokivat nimittäin sellaisen romahduksen 3 ja 4 osan välillä, että hieman joutui totuttelemaan niihin, kuvanlaadun lisäksi.

I hadn’t seen any of the Star Wars before, so by that side my weekend was unforgettable. I personally prefer the parts we saw on Saturday, 1-3, which were the ones they made afterwards. Especially the effects, as well as the image quality, experienced so huge quality crash between the 3^rd and 4^th part, it took a moment from myself to get used to it.

Suosittelen kyllä kaikille vähänkään kiinnostuneille. Jos olette Harry Potterin ja/tai nälkäpelin ystäviä, suosittelen sitäkin suuremmalla syyllä! Tässä sai aimoannoksen yleissivistystä yhdellä kertaa.

I recommend these movies to all who are having even a bit of interest. If you’re fans of Harry Potter and/or Hunger Games, you should watch these, a fortiori (?). This was a great didactic weekend which I’d reverse whenever.

6 January 2014

the first year

Tasan vuosi sitten ilmestyi ensimmäinen postaukseni. Se tuntuu ajallisesti kuin eiliseltä, mutta sisällöllisesti todella kaukaiselta. Olen kehittynyt vuoden mittaan niin kirjoittamisessa kuin valokuvaamisessa sekä myös ihmisenä, persoonana.

Exactly a year ago I published my very first blog post. By time side it feels like yesterday, but contently like million years ago. I've developed in so many ways this year, f.e. writing and photographing, but also as a human, as a person.

Jan 2013 --> Jan 2014 at least my hair is longer now ;D

Netin käyttäminen on helpottunut huomattavasti, ja osaan nyt toimia paljon luontevammin internetissä. Olen myös löytänyt sen oman tavan kirjoittaa. On ollut erittäin kannustavaa saada miltei kuukausittain uusia lukijoita. Kommentit ovat joka kerta antaneet huomattavasti lisäpuhtia tähän touhuun, sillä silloin jos joskus tuntee, että joku on oikeasti lukenut kirjoittamani tekstin ja pohtinut sitä. Jatkakaa siis ihmeessä kommentoimista, arvostan sitä todella paljon :)

Using internet has become so much easier even though it never really was hard for me. Now it's natural to me surf around and not-get-scared about freaky-looking codes etc. I've found my way to write too and it's been so supportive to get new followers and comments. Comments always give me that image someone's really read my text and thought about it, so keep commenting guys, I really REALLY appreciate it :)

Tänä vuonna (uuden vuoden lupauksiin sisältyen) olen päättänyt a) blogata ainakin kerran viikossa, b) aloittaa vloggaus (vielä vähän auki, miten lähden tätä toteuttamaan) sekä c) suunnitella ja koodata itse blogilleni uuden ulkoasun. En ole vielä ehtinyt pahemmin perehtyä, onko ulkoasun koodaaminen edes mahdollista ilman domainia, mutta jossain määrin aijon lähteä itseäni toteuttamaan. Aloittukin on jo, nämä uuden kehykset kuvissa ovat nimittäin omaa käsialaa. Mitä pidätte?

This year I will (as my new year's resolutions says too) a) blog at least once a week, b) start vlogging (I don't have an idea how I gonna implement it yet) and c) design and code a new layout to my blog by myself. I haven't studied the subject that much yet, so I'm having no clue, if it's even possible to a layout without a domain name. I guess I'm still able to do something by myself :) Actually I've started already: these new pic frames are done by me. What do you like?

5 January 2014

Jämsä 2014

Perjantaiaamuna nousin työllä ja tuskalla seitsemältä. Olen nyt nukkunut melkein joka aamua 12:en asti, joten tuo herätys tuntui aivan ylivoimaiselta. Luvassa oli kuitenkin mahtava viikonloppu Jämsässä, joten raahasin itseni asemalle ja siitä junaan. Matkustin kaksi ja puoli tuntia kaukojunan yläkerroksessa ja katselin vaihtuvia maisemia. Jämsässä vastassa olivat Iida ja Annu, joiden kanssa vietimme upean perjantain. Valokuvattua tällöin tuli vähemmän kuin oli odotettavissa.

Lauantaina ja sunnuntaina täydensimme kuvavarastoa 1000 ja koimme työmme tehdyksi tältä erää.

Friday morning, 7 am. It was extremely hard to me to wake up so early, 'cause I had slept till midday almost every day before it. Still I ripped myself up because I was heading to an amazing weekend with my friend in Jämsä. I hopped to train and had a 2 and half hour trip. I love traveling by train especially when I get a seat from upstairs where's an amazing view. At Jämsä's station Iida and her friend Annu waited me. We spent a marvelous Friday, even though we photographed less than we had expected.

On Saturday and Sunday we photographed way more and reached 1000 pics, which was kinda our goal.

Iidan ja minun ystävyyssuhteen alku ei ollut yhtään niin tavanomainen, kuten voi välimatkan puolesta päätelläkin. Tapasimme ensimmäistä kertaa internetissä noin kolme vuotta takaperin virtuaaliheppailun parissa. Alku ei ollut ruusuinen kummankaan puolelta, vaan ennakkoluuloja ladeltiin omien kaverien kesken aikalailla.

The beginning of Iida and my friendship was not so ordinary, as you can tell by the distance between our hometowns. We first met on the internet about three years ago. We both had an interest on virtual horses and met at a virtual stable. The beginning wasn't so rosy by either side: we had huge prejudices about each other.

Puolen vuoden jälkeen aloimme jutella enemmän keskenämme, mm. messengerin kautta. Opimme tuntemaan toisiamme hieman paremmin ja huomaamaan, ettei toisessa itseasiassa mitään vikaa ollutkaan. Vanhemmille ei asiasta kauheasti hiiskuttu, sillä ainakin omat vanhempani ovat tarkkoja netissä tavattuja ihmisiä kohtaan. Ei sillä, yritän itsekin olla kriittinen, kenen kanssa olen tekemisissä internetissä.

After sex moths we started to talk/chat more via messenger for example. We learnt to know each other better and realized there'd nothing wrong on the other one. There was actually non talking to parents about the situation. If they asked who I was chatting with, I told them "someone from school, you don't know her". That was, I think, mainly because my parents are quite suspicious on internet and people there, which is sometimes really good thing. I try to be critic too with the people I meet on internet.

Kun skype hyppäsi kuuluisuuteen, aloimme käymään videokeskusteluja miltei päivittäin koulun jälkeen. Ensimmäiset puhelut olivat tietenkin erittäin jännittäviä, eikä puheenaiheita meinannut keksiä millään. Siitä pikkuhiljaa alkoi keskustelu sujua.

When skype became popular we tarted to have video calls almost every day after school. The first calls were really tense and awkward, of course, but after a while we got more to talk about and it became easier.

Mietimme monesti yhdessä, miten voisimme nähdä. Suunnittelimme lähtevämme yhdessä samalle ratsastusleirille, mutta asia aina vain jäi. En voinut kuvitellakaan kertovani vanhemmilleni nettikaveristani, sillä arvasin jo valmiiksi heidän kantansa tapaamista kohtaan.

We thought many times, how could we meet. We planned to go to same riding camp and stuff, but they never happened. I could'n even think about telling my parents about my friend I'd met on internet or asking if we had been able to meet, 'cause I guessed the answer I would'd got.

Joulun alla, vuonna 2012, uskaltauduin kysymään äidiltäni asiasta. Asiaa puitiin myöhemmin koko perheellä, jolloin päästiin siihen lopputulokseen, että Iida voisi kyllä tulla meille käymään. Itse en saanut lupaa lähteä Jämsään, sillä en osannut vielä kulkea julkisilla ollenkaan luontevasti.

Before Christmas 2012 I had gained enough courage to ask my mom about the meeting. We discussed about it with the whole family and then we decided that Iida could come to visit me. I didn't get a permission to go to Jämsä 'cause I couldn't use the train properly.

Tästä lähti hirveä järjesteleminen: vanhemmat puhuivat keskenään muutamaankin otteeseen, ajankohtaa venkslattiin jne. Lopulta tultiin päätökseen, että Iida matkustaisi meille Tuusulaan junalla 4.1.2013. Odotus tuntui ikuisuudelta, ja kun tämä päivä vihdoin koitii, oli tunnelma niin katossa! (Viikonlopusta voi lukea lisää TÄÄLLÄ)

From this point started the massive arrangements: our parents called each other, we had to decide the weekend Iida would come etc. Finally we decided Iida would travel to Tuusula on 4th of January 2013. Waiting felt like forever, but when 'the day' came we had so much fun! (My first post's about it, but it's only in Finnish, sorry :( )

Nyt olemme erittäin hyviä ystäviä, ja kokeneet yhdessä niin paljon! En voi kuvitellakaan, mistä kaikesta olisin jäänyt paitsi, jos en olisi Iidaan koskaan tutustunut. Netissä on siis omasta mielestäni liikuttava varovaisesti, mutta silti luottavaisesti. Samoin junalla liikkuessa: ethän hyppää junan kyytiin, jos et luota, että se menee minne on määrä.

At the moment we're actually really good friends and we have experienced so much together. I can't imagine what I'd missed if I'd never met Iida, this gorgeous friend of mine. So I'd say you should be attentive, but still trustful when using the internet. Like when your traveling by train: you wouldn't take a train, if you don't trust it's going to where ever it's meant to go.

31 December 2013

2013 recap

Vuosi alkoi mitä upeimmalla tavalla! Olin vihdoin saanut kiinni ideasta, mitä on elämä. En enää ajatellut kouluaamuja tavalla, joita niitä yleensä ajatellaan, vaan heräsin jokaiseen aamuun odottaen uutta päivää.

Tammikuussa tapahtui niin mielettömän hienoja asioita. Tapasin ensimmäisen kerran livenä yhden parhaimmista yhstävistäni, Iidan. Vietimme parhaan viikonlopun ikinä ja nyt olen lähdössä vuoden vaihteessa, ensi perjantaina, Iidalle samaksi viikonlopuksi.

Kävin ratsastamassa viikottain ja pitkän etsinnän jälkeen löytyi ihana vuoksris, Mammutti (ei kuvassa).

My year started by the most amazing way! I had finally reached the idea based on living. I didn't anymore hate morning, but woke up every morning to a new wonderful day.
There happened so many amazing things in January. I met with one of my very best friends, Iida, at the first time in live (we had known each other for three years in internet). We spent a fantastic weekend, and now I'm going to Iida's for the same weekend after new year, next Friday.
I rode once a week in January. After a long time of searching we finally found a nice horse to part-board, Mammutti.

Helmikuussa lähdimme viikoksi Kanarialle perheen kanssa. Meillä oli vuokrattu talo siellä, ja nautin ajasta tosi paljon. Upeat maisemat ja hyvät ruoat takasivat täydellisen lomamatkan.

In February we traveled to Gran Canary with my family. We'd rented a house there, right next to a beautiful golf court. Breath-taking landscapes and delicious food made our holiday one of the bests.

Maaliskuussa oli edelleen sydäntalvi. Pakkasta riitti, niin myös lunta. Itse olen ehdottomasti kesäihminen, tai no, en ainakaan talvi-ihminen, joten tämä kevät meni pitkälle sinnitellessä.

Kävin tallilla useasti viikossa, kerran viikossa ratsastuskoululla ja pari kertaa Mammutin luona. Pääsin kilpailuihinkin avustamaan ja elin muutenkin mahtavaa hevostytön elämää.

Sitten oli pääsiäinen, josta pidän ja en pidä.

In March there was still midwinter. It was really cold and too snowy. I'm definitely a summer person, well, at least not a winter person, so that spring was just struggling with the coldness.
I spent a lot of time at stables. I still had one riding lesson per week, plus I went to ride Mammutti once or twice a week. I also got an opportunity to go to help to a competition and loads other stuff which made my life like the dream of a horse girl.
Then there also was Easter... I can't decide do I like it or not.

Huhtikuussa sain YFU:lta vaihto-oppilaspaikan Oseaniaan ja olin onneni kukkuloilla. Lähtö oli kuitenkin vielä niin kaukainen aihe, ettei tiennyt, miten siihen olisi pitänyt suhtautua.

Koulussa vietimme Vappua naamiaisten voimin. Olin saanut kuin saanutkin takkini valmiiksi ja esiinnyin se päälläni myös koulun muotinäytöksessä.

Kävin myös Tampereen hevosmessuilla ja tapasin Iidaa ja tämän ystävää Annua. Messut olivat ihan mukava kokemus, mutta itse matkanteosta pidin eniten :) Olenkin varmaan yksi niistä ihmisistä, joiden motto on "Tärkeintä ei ole määränpää vaan matkanteko", ja siinä kannassa aijon pysyä loppuun asti.

Edelleen huhtikuussa meillä riitti lunta, eikä se tuntunut sulavan pois koskaan.

In April I got to know I'll be an exchange student and I'll go Oceania via YFU. I was on the top of my world. Still leaving Finland was a really distant subject, so I didn't quite know how to take it.
At school we celebrated the 1st of May a day earlier and had a costume party. I'd finally finished my coat and wore it also at the schools fashion show.
We made a trip to Tampere 'cause they had a horse fair there. I got a change to meet Iida again, and this time I met her best friend, Annu too. The fair was really nice experiment but I personally enjoyed the journey more. I think I'm one of those persons whom motto is "It's not about the destination, it's about the journey" and I'll stick to it till the very end.
In April we still had ten or twenty cm of snow, which really sucked.

Toukokuussa koettiin pikainen vuodenajan muutos, kun hypättiin -10:stä +20 asteeseen. Tämä ilmiö oli itselleni enemmän kuin tervetullut, ja kuvausreissuja riitti enemmän kuin laki sallii.

Toukokuun puolessa välissä lähdin viikonlopuksi Jämsään Iidan luo. Aika kului niin valokuvatessa kuin Hyvän tuulen messuilla, joilla mm. pääsin hypnotisoitavaksi.

Kuun lopulla oli vapaaehtoinen TET-viikko, jolloin suuntasin ystäväni kanssa maalle Vauhtifarmille. Viikon mittaan tuli rehkittyä metsässä ja kuvattua taasen ihan urakalla. Kävimme myös Ellan vuokrista katsomassa tallilla.

Ysiluokkalaisen viimeinen kouluviikko oli täynnä odotuksia ja kärsimättömyyttä. Kaikkia houkutteli hyvää vauhtia lähestyvät päättäjäiset ja kauan odotettu kesäloma. Erilaiset aktiviteetit, kuten ysientanssit ja ysien päivä, pitivät meidät toimeliaina loppuun asti.

In may we got thrue a massive change when the temperature hopped from -10 degrees Celsius to + 20 Celsius. This miracle was more than welcome to me. We made many photographing trips.
At the middle of the month I took a train to Jämsä and spent an awesome weekend at Iida's. We photographed so much and visited a fair, where I got hypnotized etc.
Then we had an optional job shadowing week. I left to country side with my friend Ella and had a fun week at Vauhtifarmi, which is kind of an amusement park (not really... there weren't any roller coasters but still loads of different cool stuff). We went to stable too. I got to photograph while Ella rode.
The last week of a nine grade student (the last year of the obligatory studies in Finland) was full of expectations and impatience. The upcoming graduation ceremony (this is probably not the right word for it) and summer holiday was in everyone's mind. Different activities like the ball and the nine grade student day kept us busy.

Kesäkuun ensimmäisenä päivänä koitti se päivä, jota oli yhdeksän vuotta odotettu. Pakollinen koulu oli nyt ohi ja olimme vapaita tekemään mitä halusimme. Omassa tapauksessa se tarkoitti muutaman kuukauden odotusta ja sitten vihdoin alkaisi lukio.

Kesäkuussa kävin serkkujeni luona Tukhomassa, vietin 16-vuotissyntymäpäiviäni ystävieni kanssa ja lensin Englantiin viettämään siihen astisen elämäni parhaat kolme viikkoa.

At the first day of June came the day we all had dreamed about since nine years. School was over now and we were free to do what we liked. In my case it meant about two months of waiting and then going to upper secondary school.
In June I visited my cousins at Stockholm, had the best sweet 16 parties with my friends and flew to England to spent the most amazing three weeks of my life.

Heinäkuulta ei ole muuta dokumenttia, kuin Englantia. Hastings tuntuu nyt kuin toiselta kodilta, jonne voisin palata tältä istumalta. Rakastin rantakaupungin kauneutta, kulttuuria, historiaa... käytännössä rakastin kaikkea muuta paitsi paikallista opettajaamme. Liiderimme oli taas sitäkin mahtavampi!

I really didn't have any else documentary from July than England pics. Hasting feels now like my second home I could go right now. I loved the beauty of the beach town, the culture, the history... practically everything except our local teacher. Our leader was luckily so amazing we didn't care our teacher!

Elokuussa kävin mökillä pikkusiskoni kanssa. Selvisimme epäonnisen junamatkan jälkeen perille ja nautimme rauhallisuudesta pitkän viikonlopun ajan.

Näin ystävääni Peuliinaa, johon tutustuin kielikurssilla, ja teimme extempore retkiä muutamankin sen viikonlopun ajan. Vierailimme mm. Suomenlinnassa ja Korkeasaaressa.

Koulujen alkamisen jälkeen oli STS:n reunion party Helsingissä, ja saimme taas nähdä kielikurssikavereita ja muistella mahtavaa reissua.

In August we made a quite interesting journey to our grandparents' cottage by train. When we finally made it there we got to enjoy the peaceful long weekend away from the city.
My dear friend Pauliina, who I met at language course, came to Helsinki and we had a brilliant weekend. We made several extempore trips, to Suomenlinna (eng. Finland's castle) and Korkeasaari (a zoo) for example.
After schools had started STS had a reunion patry at Helsinki and we got to see each other again and talk about the great summer.

Syyskuussa riitti rippijuhlia. Muistaakseni komissa rippijuhlissa tuli käytyä. Kesäisten säiden takia pystyi pukeutumaan kevyesti, mikä on aina plussaa.

Lukion takia sain matkustaa päivittäin junalla, josta nautin suunnattomasti. Koulumatkat olivat aina odottamisen arvoisia. Välillä esimerkiksi Häly rajoitti itsekseen kulkemista, mikä ei tosin kaatanut maailmaa. Hälyyn liittyminen oli ehkä hienoimmista päätöksistäni, sillä se on antanut niin paljon. Olen rohkeampi, valmissanaisempi, päättäväisempi... oi tätä listaa jatkuu... kuin ennen. Tunnen olevani osa jotain, ja olevani mukana jossain, mistä ihmiset minut muistavat.

Toisen jakson alettua alkoi myös filmikuvauskurssi, jonka kuvailemiseen en edes löydä sanoja. Innostuin totaalisesti mustavalkokuvauksesta niin filmille kuin digitaalisestikin. Tämä näkyi heti myös täällä, blogissa. Vaikka värikuviakin edelleen otan, ovat mustavalkoiset selvästi ne syrjäyttäneet.

There were sooo many confirmation ceremonies in September. We went to three parties if I remember right. Because of the summery weathers it was possible to dress lightly, which is always a plus.
The upper secondary school gave me a reason to travel by the train daily. I was and still am really happy about it, 'cause I love traveling bu trains a LOT. The way to school is always as pleasant. Sometimes clubs, like Häly limited traveling by my own but I didn't matter that either. By the way, joining Häly is probably one of the best decisions I've ever made. It has given me so much. I'm far more braver, determined... this list just goes on and on... than before. I feel like I'm a part of something and I'm in in something people gonna remember me.
Along the second period started, started also the film photographing course. I can't even describe how awesome that was. I got totally into the black and white photos, photographed to film or digitally both. It showed at here too. Even I still take color pics too, have the black and white pics clearly displaced them.

Lokakuussa pääsin ensimmäiselle kuvausreissulle. Hälyyn tehtiin juttua, joka minun oli tarkoitus valokuvata, Lähdimme lauantai- tai sunnuntaiaamuna Kirkkonummelle kotieläintilalle kahden ihanan Hälyläisen kanssa. Päivä oli hauska, ja sain huomata, ettei homma ollut yhtään niin vaikeaa - tai helppoa - kuin olin kuvitellut.

Sitten pääsin vihdoin Roomaan! Italia on yksi lempimaistani, ja koska olin innostunut kulttuurista niin paljon, en voinut kuvitellakaan lähteväni minnekään muualle kuin Roomaan. Oli häkellyttävää seistä itse Colosseumin edessä, kiivetä samoja portaita, joita ihmiset jo aikoja sitten olivat kiivenneet, nähdä, miten auringon valo leikkaantui raunioiden reunoja pitkin.

Tapasin Roomassa myös hyvää ystävääni, Martaa, kehen myös tutustuin kielikurssilla. Kävelimme tunnin tai pari Rooman keskustassa, söimme gelatot ja juttelimme.

In October went to my first real photographing trip. There was a story in Häly and I was supposed to take photos to it. We left at Saturday or Sunday morning to Kirkkonummi, to a farm with two lovely Häly editors. We had a fun day and I noticed the thing was much easier - or harder - I'd imagined.
Then finally I flew to Rome! Italy is one of my favorite countries and I had (still have :D) this massive interest on culture I couldn't imagine going anywhere else. It was breath-taking to stand right in front of the great Colosseum, climb the same stares people have climbed thrue ages, see how the light splits to the edges of the ruins.
I met my good friend, Marta at Rome too. I first met Marta at the language course. We spent an hour or two walking in the center of Rome, eating gelato and talking.

Marraskuussa tuli valokuvattua normaalia enemmän. Toki tähän vaikutti valokuvauskurssi ja erilaiset tehtävät koulun puolelta, mutta jotenkin myös se aikajakso. Sää oli mitä oli, luonto oli niin... "Pystymetsää ja laaketa peltoo, maisema herättää Jumalan pelkoo" ...hennon kaunis, huurteinen ja säälimätön (pähkäilin varmaan puoli tuntia, mikä sana tähän kelpaisi, enkä vaan keksinyt). KARU, nythän sen keksinkin!

Marraskuussa myös koulumme musikaali alkoi valmistua. Puolen vuoden raataminen alkoi näkyä muutamassa kaverissani. Esitys oli hieno, sitä en voi kiistää.

In November I photographed more than normal. Of course I had the photographing course which effected and some other tasks which I got from school, but also the time effected too. The weather was what it was, but the nature was so... sensitive, beautiful, rough and merciless (I thought about it and couldn't figure out which word describes it the best). BARREN, now I figured.
In November our schools musical was also ready to perform. After six months of drudge few of my friends were extremely stressed so I was glad it was finally over. The show was great, that I can't deny.

Joulukuussa kävin Porvoossa keräämässä joulumieltä, huonolla menestyksellä tosin. Leivoimme myös pipareita, mikä ei myöskään auttanut. Joulusta meni itselläni into joskus kaksitoistavuotiaana, jonka jälkeen on joutunut vain tekopyhästi olemaan hengessä mukana. Joulu aina vain tulee, on ja menee. Se on minulle ihan ok.

In December I went to Porvoo for an afternoon to get some Christmas spirit - same back with nothing. We baked ginger breads too - gained nothing. I lost the Christmas spirit when I was twelve. After that I've just acted like I had it. Truthfully I think I'll never find it again. Once it's lost, it's lost forever.
Every year the Christmas comes, it is and then it goes. It's fine for me.