twitter facebook instagram bloglovin tumblr google plus pinterest youtube

Pages

2 December 2013

#nolo

Nolous on musiikin lisäksi sana, jota en kestä. Noloutta tosin vihaan laajemmin, sillä itse käsitteen merkityskin rasittaa. 

Suomessa elämme ns. nolauskulttuurissa. Aivan sama, oliko tilanne tai tapahtuma pieni tai suuri, aina on syytä nolostua. Jos kaupungilla kävellessä kompastuu, tulee heti ensimmäisenä katsottua ympärilleen "Eihän kukaan vaan nähnyt?" -tyyliin.  
Toisaalta taas aivan ihmeellisissä tilanteissa ei vaivaannuta ollenkaan. Otan nyt vertailumaaksi Englannin, joka yhtenä small talk:n kotimaana on täysi vastakohta Suomelle. Jos Suomessa jää kaksistaan jonkun kanssa esimerkiksi vastaanottotilaan tai hissiin, pidetään visusti huoli, ettei luoda edes katsetta toiseen. Englannissa samassa tilanteessa samalla käyttäytymisellä leimattaisiin suoraan kättelyssä epäkohteliaaksi. 
Small talk on nimenomaan avainsana muun Euroopan ja maailman päivittäisessä kanssakäymisessä. Mitä tehdään Suomessa?

Nappasin Kaisan blogista aiheeseen sopivan haasteen. Kaikki me ollaan noloja!

Säännöt / Rules:
Sinut on nyt haastettu, mitään ei ole tehtävissä
Etsi (tai ota) itsestäsi kuusi noloa naamakuvaa ja laita ne tähän
Kirjoita itsestäsi kolme satunnaista noloa tapaa, faktaa, sattumaa tms.
Haasta vähintään kolme bloggaajaa, linkkaa tähän ja ilmoita heille haasteesta!

1. Istuin tänä aamuna väärällä tunnilla melkein neljäkymmentä minuuttia tajuamattani.
This morning I sat at the wrong  class for forty minutes even noticing.

2. Herään melkein joka lauantaiaamu siihen hirveään sydäriin, kun luulen, että oon myöhästynyt koulusta.
I wake up almost every Saturday morning to that awful almost-a-heart-attack 'cause I think I'm late for school.

3. En tykkää mennä ostamaan esim. toista jäätelöä samalta kioskilta, jos tiskillä on edelleen sama myyjä.
I don't like to go buy for example second ice cream from the same kiosk if the same seller's still there.

No comments:

Post a Comment

blogger template