twitter facebook instagram bloglovin tumblr google plus pinterest youtube

Pages

27 September 2013

Rupeen rääkkäämään itteäni Windows Liven elokuvatyökalulla. Arvatkaa vaan tuleeko mitään? Sain mitä mahtavimman energiabuustin aamupäiväisen avancerad svenska prov:n jälkeen, joten päätinpä tulla raapustelemaan vähän livepostausta (kirjotan samalla kun teen, nerokasta :D)

Kohta lähden ulos kuvaamaan, nyt ensiksi muokkailen vähän kuvia teille ja yritän tosissaan tehdä videopläjäystä.


Ei tullu tappelusta mitään... ette saa videoo :( Kuvia kuitenkin lähden kohta ottamaan. Muutaman otinkin jo junassa tänään :)


Ensimmäinen koeviikko on alkanut ihan mukavissa tunnelmissa, matikkaa ja ruotsia päntäten. Nyt viikonloppuna vuorossa olisi englanti ja kemia. Maanantaina meillä on 15 minuutin musiikin koe, koska suoritetaan soivana = soitetaan PMMP:n Lautturi. Tiistaina englanti, keskiviikkona kemia ja sokerina pohjalla torstainen äikän essee. Perjantaita viettelen vapauden merkeissä mitä luultavimmin Helsingissä kaverin kanssa.


Mustavalkoisuus on nyt in, koska sain hirveen taistelun jälkeen itseni valokuvauskurssille. Kyseessä ei olekaan ihan tavallinen digikuvaus vaan filmikuvaus! Tämä tietenkin tarkoittaa mustavalkokuvausta filmi- sekä digikameroilla. Oon niin innoissani siitä, että oli pakko ruveta treenaamaan heti!

 photo arrow.pngCONTINUE READING

22 September 2013





Yleisesti ottaen koulu ja elämä koulun ulkopuolella (onko tällasta käsitettä edes olemassa?) sujuu moitteettomasti. Viime viikolla vietin koululla kevyitä 11h päiviä, kulutin 2h matkoihin ja kotona olemiseen jäikin aikaa 11h. Käytännössä herään aamulla kuudelta, lähden seittemän maissa bussarille, ostan kaakaon asemalta ja hyppään 7:35 junaan. Tilussa oon yleensä kaheksalta. Teen puolituntia kouluhommia ja sitten lähen tunneille. Koulu loppuu klo 13-15 riippuen päivästä ja sen jälkeen oon jäänyt koululle aktiviteetteihin, kuten esimerkiksi musiikin harkkoihin, Hälyyn (lehden toimitus) yms. Kuuden tai seittemän maissa lähden kotiin. Kotona teen läksyt, saatan kattoa hetken jotain telkkarista ja mennä sitten nukkumaan. Ja aamulla taas uus rundi. Mä rakastan tätä.

Generally speaking school and life outside the school (I think this term doesn't even exist) runs flawless. On last week I spent really easy 11 hour days at school, 2 hour for travelling to school and back to home. That equals 11 hour at home. Practically I wake up every morning at 6 am, catch my bus at 7:12, buy hot cocoa from station and take the 7:35 train to school. At school I normally am at 8 am. I do some school works for half hour and then go to classes. School days end at 1-3 pm (depends on day) and after that I have some activities at school like music rehearsals, Häly (Magazine editorial) etc. After 6 or 7 pm I go back to home. At home I do my homework and then might watch TV for a while or go to sleep. And the same round again next day. I love this.  


Lauantaina käytiin serkun rippijuhlilla. Onnittelut vielä, serkkuseni :) Kyseisenen juhlapaikka on tullut jo tutuksi monien juhlien aikana ja kävinkin verestämässä vanhoja muistoja ja kiertelin ympäriämpäri rakennusta.

On Saturday we went to my cousins confirmation celebration. The celebration place was very familiar to me after many parties before with my cousins. I had to go and rekindle old memories (?) by circulating around the building.

 photo arrow.pngCONTINUE READING

14 September 2013


Ei ole todellakaan todellista. Yritin kitjottaa varmaan tunnin enkä saanut mitään, en kerrassaan mitään aikaseks. On kyllä aika säälittävää meininkiä nyt. Toisaalta sainpahan selville tosiasian, ettei musta ole romaanin kitjoittajaksi, ainakaan vielä. Nyt kun olen keventänyt mieltäni teille, voinkin ottaa rennommin (kellohan ei olekaan kuin 1:40am ja normaalit ihmiset nukkuu). 

This is not possibly in any possible way. I tried and tried to write over an hour and what's the result? Nothing! I feel so pathetic now. Well, at least I realized I'm not able to write a book, yet. Whoh, now when I have my world in peace again I maybe could relax a bit (clock's 1:40 am and normal people are sleeping)


Lukiossa menee edelleen loitavasti, samoin Hälyssä. Pidettiin minimiitti mun työparin kanssa torstaina ja pohjustettiin vähän kysymyksiä haastateltaville. Kyllä me jotain irti saatiin, mutta urakkaa riittää. 
Koeviikotkin lähestyy hurjaa vauhtia. En oo tosin jaksanut vielä stressata asiaa sen koommin, sillä vaikuttaa siltä, ettei minkään aineen kanssa ole sen suurempia ongelmia. Oon erittäin ylpeä, että pärjään A ruotsissa! Oli upee fiilis, kun englannintunnilla tulikin mieleen ruotsin sanoja :D Vaikein aine tässä jaksossa on varmaankin kemia, joka yleisestikin tuntuu olevan melko vaikeaa.
Kävin myös opolla juttelemassa kursseista ja vaihdosta ja nyt sitten sain kuin sainkin ELO1:n (elokuva) vitosjaksoon. Tää tarkoittaa, että kun tulen vaihdosta, voin ottaa seuraaviin jaksoihin ELO2, 3 ja 4:n, joissa tehdään käsikirjoitus (2), muokataan (3) ja tuotetaan (eli kuvataan) (4) eli käytännössä teen oman elokuvan kässäristä editointiin! Oon ihan innoissani noista ja ens jakson mahdollisesta valokuvauskurssista.

I'm doing good in High School as well as in Häly. We had a little meeting with my pair for the interview we're gonna make. It's gonna be about ecological fashion. We thought about the questions we might ask and stuff. 
The scary exam week is coming also. Actually I'm not scared about it 'cause I don't have any bigger problems with any subject. I'm extremely proud how well I've learnt Swedish. I've actually learnt more in 3 weeks in A (advanced/long) Swedish than in 3 years in B (short) Swedish. It's a great feeling to have your head full of Swedish words in English class :D I think the hardest subject for me in this period would be chemistry which I've heard has been hard to others too.
I went to speak to student counselor about my exchange and courses. Now I got ELO1 course (motion picture course) in my fifth period. This means that when I come back to Finland from my exchange I can take ELO2, 3 and 4 where we're going to write a script, edit and film our own movies! I'm so excited about all of those but also about the photograph course which I probably have in next period.

Luulenpa, ettei itseäni yllättäisi, vaikka löytäisin itseni kymmenen vuoden päästä journalismiuralta arkkitehtuurin sijaan. Mutta kyllä se ehkä se arkkitehtuuri on enemmän mun juttu... tai mistäs sitä koskaan tietää.

I think it's not impossible to me to find my self a journalist instead of architect. But maybe the architecture is still more me... or who knows.
 photo arrow.pngCONTINUE READING

5 September 2013




Olen vain haaveilija.  Lukio sujuu niin kun sen suunnittelinkin sujuvan. Suomessa on lämmintä. Mulla on paljon ihania ystäviä. Oon vaan aivan ylettömän onnellinen. On tän fiiliksen saavuttamiseksi kyllä töitä tehtykin, taisteluja taisteltu. Olin jollain tasolla kiusattu ala-asteella, syrjitty ainakin. "Nipo" oli nimitys mulle ne 6 tuskaista vuotta. Meillä oli ihan mukava luokka muuten ja muistelen onnellisena niitä muutamia mukavia hetkiä yhdessä tiiviin porukan kanssa.

Yläasteen alkaessa mua pelotti aivan järkyttävästi, vaikken sitä edes itsellenikään myötänyt. Ensimmäisen syksyn jälkeen kuitenkin löysin muutaman hyvän ystävän ja sen jälkeen vielä muutaman muunkin. Kasiluokan keväällä menin kampaajalle, leikkautin otsatukan ja värjäsin hiukseni ekan  kerran. Siitä alkoi mun itsetunnon nousu. Kesällä kävin riparin Unkarissa ja syksyllä olin jo vähän enemmän oman itseni jäljillä.


Viime kesän aikana mä koin taas sellasen valaistumisen itseäni kohtaan, että huhhuh! Pääsin sisälle pukeutumiseen ja hiusten laittoon kuin myös meikkaukseen. Kesä huipentui tietenkin Englannin matkaan. Kun on kolme viikkoa pois tuttujen ihmisten ja tutun ympäristön luota joutuu välttämättä tekemisiin kysymyksen "Kuka mä oikeesti olen?" kanssa. Mulla toi reissu vahvisti, että maailman kiertäminen on se mun juttu. Myös varmistuin siitä, että pärjäisin varmasti myös vaihtovuoden.

Nyt syksyllä alkoi sitten se kauan odotttu lukio. Kuten varmasti on tullut selväksi, mä rakastan sitä paikkaa! Kaikki siellä, ympäristö, ihmiset, kansainvälisyys, kaikki on aivan mahtavaa. Mä en vaihtais elämääni mihinkään, sillä vaikka mulla ihan varmasti on vielä monta taistelua edessä, tiedän, että olen selvinnyt tännekin asti. Tässä yhteydessä uskon siis karmaan. Kaikki korvautuu - tai kostautuu. Vaikeaa seuraa jotain helpompaa. Pahaa seuraa jotain parempaa. Mikään ei ole ikuista.


Ja muuten, tervehtikää Hälyn (Tikkurilan lukion lehti) uutta toimittajaa :D
 photo arrow.pngCONTINUE READING
blogger template