21 April 2014

I was so sure it was Sunday today. This is what happens when you have a couple days of holiday. Anyway, I’m back now (sorry about the Friday too, had my friend here so I couldn’t film/write you the testing DIYs post :/). This – or actually last week I have some style things to share with you. I actually forgot to mention about one thing on my first greetings video: I will post about style/fashion AND/OR photographing on Sunday.

It has been super sunny and warm here in Finland during the Easter. That is why I've been able to wear skirts and dresses without feeling freezing.




On Saturday Elina came here and we went to photograph. We had some great time enjoying the sun and laughing to our silly faces. I really love this outfit. I was quite doubtful with this shirt but it actually turned out to work well. It is from New Yorker. Now, there is a little story related to that Top Shop skirt. Once upon in England I stumbled across a lovely denim skirt at Bershka. Unfortunately they didn't have my size so I had to leave it to the store. I still liked the shape of that skirt that during the rest of our language course I had to look for a similar one. Then on the last week I went to Top Shop and found almost exactly similar skirt. It costed a fortune but I decided to buy it - and good that I did because I haven't had to look back even once. It has payed itself back for a hundred times.
 photo arrow.pngCONTINUE READING

9 April 2014

When I first started in Tilu, our upper secondary school, I wrote this post about my first day (although I didn't translate the whole post in English). Anyway, I told how excited I was about my first day, how I was late and other general stuff like that. Now I feel like I have changed a lot - in a good way. So I thought why wouldn't I write a post to you about this topic.

This school year has ran so quickly I barely noticed. It still feels like yesterday when I was one of the new students, tried to find my way from the Tikkurila railway station to the new big school. And it was not just any school - it was (and still is :D) upper secondary school. Nowadays I sometimes forget all that "luxury" I saw when I first came. I tend to smile those times. It's funny because I have somehow got lost in all the information, education and civilization and think I'm so sophisticated. Ha!

The time is running so fast. I'm really truly blessed to have an exchange year. I'll have one "extra year" in upper secondary school. I don't want to leave... ever. It feels a bit scary, the future I mean. When I'll step out from upper secondary school I'll be an adult (age-wise) and obliged to my very own decisions. I love to have the power to decide about my life but now I'm talking about some bigger decisions like a career and residence. All that will be slammed to my face after three years. Only three years!

Now I have to focus to my current situation. I'm enjoying studying as earlier. I got a host family and a initial date of departure (check the counter at right). I'm almost done with my first school year. I'm fairly happy. That's quite enough :)

• • •

Kun aloitin Tilussa, lukiossa, kirjoitin tämän postauksen ensimmäisestä päivästäni. Kerroin, kuinka innoissani oli ensimmäisestä päivästäni ja kuinka olin myöhästynyt joltain tunnilta ja jotain muuta mukavaa. Olen mielestäni muuttunut rutkasti - hyvässä mielessä. Tästä sainkin idean kirjoittaa teille kyseisestä aiheesta, koska miksipä ei.

Tämä kouluvuosi on kiiruhtanut hurjaa, ihan kauheaa vauhtia eteenpäin, enkä ole edes huomannut. Ihan kuin vasta eilen olisin ollut yksi niistä uusista oppilaista, yrittänyt epätoivoisesti etsiä tietään Tikkurilan asemalta uuteen isoon kouluun. Eikä se ihan mikä tahansa koulu ollutkaan - se oli (on vieläkin :D) lukio. Nykyään unohdan aina välillä kaiken sen ylellisyyden, jonka näin kun ensimmäistä kertaa astuin pääovista sisään. Hymähdän silloin. Se on huvittavaa, sillä jotenkin olen eksynyt kaikken sen tiedon, opetuksen ja sivistyksen paljouteen ja luulen olevani niin oppinut. Hah!

Aika lentää kuin siivillä. Olen oikeasti todella kiitollinen vaihtovuodesta. Saan yhden ylimääräisen vuoden lukioaikaani. En halua lähtä... koskaan. Tulevaisuus tuntuu joskus niin pelottavalta. Kun astun viimeisen kerran ulos lukion ovista, olen aikuinen (iällisesti) ja velvollinen tekemään omat päätökseni. Rakastan sitä valtaa, jolla voin hallita omaa elämääni, mutta puhun nyt jostain suuremmista päätöksistä kuten urasta ja asumisesta. Kaikki se ryöppyää päälleni kolmen vuoden kuluttua. Vain kolmen vuoden kuluttua!

Nyt olisi kuitenkin keskityttyvä nykyhetkeen. Nautin opiskelusta, kuten aiemminkin. Sain isäntäperheen ja alustavan lähtöpäivän (katsokaa laskuria oikeassa laidassa). Olen melkein kokonaan suorittanut lukion ensimmäisen vuoden. Olen suhteellisen onnellinen. Se on ihan riittävästi :)
 photo arrow.pngCONTINUE READING
blogger template