twitter facebook instagram bloglovin tumblr google plus pinterest youtube

Pages

9 March 2014






Nyt on vihdoin aika saada jotain tehtyä. Olen elänyt tätä viikkoa hiljaisuuden siivellä. Tai oikeastaan meluisaa on ollut, muttei kameran kanssa. Se raukka on seissyt koko viikon standin päällä, ihan yksinään. Tänä aamuna muistin taas tuon ihanan esineen olemassa olon ja nappasin sen mukaan laukkuun viilettäessä tukka tuivertaen Helsingin messukeskukselle. Siellähän oli nämä suuret GoExpo -urheiluteemaiset messut, mutta myös valokuvausta löytyi. Olen nyt katsellut vähän aikaa, no aika pitkään juu, hyvälaatuista digipokkaria. Tehtävä on osoittautunut yllättävän hankalaksi, sillä aloin todella valikoivaksi. HD videokuvasta en lähde tinkimään väristä puhumattakaan. Kaiken huipuksi olen valmis maksamaan tällaisesta paketista maksimissaan satasen enkä yhtään yli. Kuten varmasti tuli arvattua, en löytänyt mitään. Ehkä vielä joku päivä tuollainen kävelee vastaan. Ehkä, ehkä.

It's time to get something done. I actually haven't had any life this week. Or more like no life with camera. It has been standing there, on the top of my tripod, all alone. Finally this morning I grabbed it to my bag while heading to Helsinki exhibition center. There was this huge GoExpo sports theme including biking, golf, ball sports, fitness, fishing, hunting, horses and the icing on the cake: photographing. I have been searching for a high quality digital pocket camera but it's pretty hard 'cause I'm really choosy on these things. I have to be able to film HD videos, I want it in particular color and I'm not so willing to pay more than 100 euros for it. So as you might have guessed I didn't find one. Maybe someday I'll find one. Maybe, maybe.





 photo arrow.pngCONTINUE READING

1 March 2014

In reality I actually have done photographing, filming and editing for the whole week. My cousin Maria came to visit last weekend. We went to forest to do some photographing. We snapped some really nice pics and this time there was not too much of them.

How can it be? It has already been two weeks since last post. Naturally, I didn't realize this before yesterday or day before = too late. I have now officially broken my new years resolution to post once a week.

Miten se viikko vierähti niin nopeasti? Itseasiassa ehti kaksikin viikkoa mennä matalalla profiililla. Enhän tätä tietenkään tajunnut ennen kuin muutama päivä sitten = liian myöhään. Nyt tuli siis ensimmäisen kerran lipsuttua postaus viikossa -periaatteesta.

Todellisuudessa olen kyllä kuvannut ja editoinut ihan olan takaa koko viikon. Serkkuni Maria tuli käymään täällä päin viime viikonloppuna. Lähdettiin metsäreissulle kameran kanssa. Ihan kivaa satoa sieltä tuli, ja tällä kertaa ihan inhimmillinen määrä. 

I'm only one year older than Maria and it has never stopped us. Maria is not only my cousin but good friend too and I have been lucky enough to know her for my whole life. The most awesome moments have definitely been at our grandparents' cottage, at church related parties (confirmations etc.) and in Helsinki and Stockholm. When we were a bit younger we were really keen in to everything related horses. Nowadays we are used to watch Jennifer Anniston movies and eat dops cookies while watching. It's almost a tradition to us now :D So I cannot complain, I have got a great cousin and friend in one package!

Välillämme vallitseva vuoden ikäero ei ole koskaan tullut pahemmin tielle. Maria on ollut serkkuuden lisäksi hyvä ystävä, jonka olen saanut tuntea koko elämäni. Hienoimpia hetkiä on tullut koettua isovanhempiemme mökillä, kaiken maailman kirkkomenoissa ja Helsingissä ja Tukholmassa. Nuorempana meitä yhdisti vahvasti hevosharrastus. Jennifer Annistonin tähdittämät elokuvat dops-keksien kera ovat melkeinpä perinteen omainen juttu. Ei voi valittaa, hieno serkku ja ystävä samassa paketissa!


 photo arrow.pngCONTINUE READING
blogger template