twitter facebook instagram bloglovin tumblr google plus pinterest youtube

Pages

23 July 2014

Arriving to New Zealand + mixed feelings

I waited a year and a half this moment. I'm an exchange student here and now and I couldn't be more confused. It feels rather bittersweet. I've read so much information, so many blogs and god knows what else. Still I have a feeling I don't know what I'm doing. It's been great since I arrived but I feel like I'm running a circle and I don't know if I'm running to the right direction. 

Right, now when we've gone through the heart-part let's move to the brain-part. It's been great, as I said. My host siblings have been taking me everywhere and it has been a blast. I've been to Wellington and Wanganui, Palmerston North. I've took a part in home blessing, couple of birthdays and a concert. I've been here for one and half weeks but it feels rather a couple months which means, I think, I've settled down pretty well.

My family's amazing. My siblings here are all adults already and all except one have their own families. I'm so grateful I have been able to spent time with them. The whole family is pretty big, quite the same as my natural family in Finland with all my aunties and uncles and cousins and grandparents. The way we spend time with family in Finland differs a lot to the way the do here in New Zealand. Kiwis have more celebrations which most of the family tries to attend. The celebrations aren't exactly big or fancy but easy-going and a nice way to see the family. I guess it's easier here, because the offspring doesn't move that far from childhood home. In Finland when kids grow up they leave their hometown for some other city, sometimes quite far away.

Scroll down to this post to watch my travel journal on video. Enjoy + don't forget to subscribe to my new channel KatKettu on youtube :)



IN FINNISH

Odotin tätä hetkeä puolitoista vuotta. Olen vaihto-oppilas tässä ja nyt enkä voisi olla yhtään hämmentyneempi. Ehdin etsiä niin paljon tietoa, lukea niin monta blogia ja luoja tietää vaikka mitä, mutta siltikään en usko tietäväni, mitä olen ja mitä minun tulisi tehdä. Vaikka olen nauttinut miltei joka minuutista täällä, tuntuu kuin juoksisin ympyrää, enkä tiedä juoksenko oikeaan suuntaan.

Täällä on ollut mahtavaa, kuten mainitsin. Sisarukseni täällä ovat ottaneet minut mukaan aina, kun ovat jonnekin lähteneet. Enkä valehtele, kun sanon, että olen nauttinut täysin mitoin. Olen ehtinyt käydä Wellingtonissa ja Palmerston Northissa (tai kuten paikalliset sanovat: Palmissa), tarkemmin ottaen Wanganuissa. Olen päässyt mukaan uuden kodin siunaukseen, muutamille syntymäpäiväjuhlille sekä konserttiin. Olen ollut täällä nyt puolitoista viikkoa, mutta mielessäni se tuntuu muutamalta kuukaudelta, joka tarkoittaa, että olen kaiketi sopeutunut ja kotiutunut hyvin.

Isäntäperheeni on suorastaan upea. Sisarukseni ovat kaikki jo aikuisia ja yhtä lukuun ottamatta kaikilla myös oma perhe. Olen kiitollinen kun olen saanut viettää niin paljon aikaa heidän kanssaan. Koko perhe, sisältäen serkut yms., on melko iso, kuten koko perheeni Suomessa. Aika, jota perheen kesken vietetään, on hyvin erilaista täällä kuin Suomessa. Kiiveillä on paljon pieniä juhlatilaisuuksia, joihin mahdollisimman monen perheenjäsenen toivotaan ottavan osaa. Nämä juhlat ovat pikemminkin pikkuruisia kekkereitä, aikaa, jolloin nähdään muuta perhettä. Toisaalta täällä on helpompaa nähdä perhettä, sillä kaikki asuvat melko lähellä toisiaan kun taas Suomessa jälkikasvu muuttaa usein pois kotikaupungista, joskus melko kauaskin. 

Tässä vielä matkavlogi ja vähän fiiliksiä ensimmäiseltä viikolta. Nauttikaa + käykää tilaamassa minun uusi youtube-kanava, KatKettu :)

No comments:

Post a Comment

blogger template