twitter facebook instagram bloglovin tumblr google plus pinterest youtube

Pages

6 November 2014

South Island Tour


The clock is half past midnight. I watched youtube for too long — again. But if I’m right when you notice the clock is 00:01 there’s no reason to go sleep ‘early’ anymore. There’s no logic, that’s just how it works, apparently. At least my brain works like this. As my brain personally works best in the middle of the night, why not to write now when I can produce some creative writing. And then there’s the fact that this blog post is at least a month delayed. 

We had the school holiday a long while ago. To those who didn’t already know I packed my suitcase and headed to the incredibly beautiful South Island of New Zealand. And oh my gosh, let me just say it was such an amazing trip. These two islands of New Zealand are seriously so different. As I live on the North Island it was like taking a trip to southern Europe from Finland — well, kind of.

Something about the trip made me really anxious about a week before the departure. I guess it brought back those not-so-fantastic memories when I was coming back from Masterton and everything didn’t go as planned — or in the end everything got sorted out and I got home safe and sound. Still, even a thought of a relative situation made me scared.

After all, it was such a good decision to go. I got my confidence back, the one I had somehow lost. And in addition to that I got peace and time to think about stuff in a different environment and surrounded by different people which was — to be honest — just what I needed.

The trip was beyond awesome as I already mentioned. On the first night we chocked how many Germans there was in our group. Still later on that night I got to change my opinion about these people. In the end three of my best buddies were Germans. So that kind of story.

You know how there’s always the one person who injures themselves on a trip? Somehow I always end up being that person. I have the incredibly fantastic luck getting myself in the hospital condition quicker than you can even imagine. On this time, luckily, I didn’t need the hospital nor the doctors but I must be really talented because I injured the whole right side of my body. And then on the other hand the left side of my body stayed untouchable: seriously, not even a scratch. For my joy we did a lot walking but on the matter of fact these walking trips were actually my favourite bits of the whole trip. In the end I got rewarded for my bravery and positivity. I will be so proud of this for so long.

Christchurch



Kaikoura




Franz Josef


Wanaka
Wanaka

Queenstown
Queenstown
Queenstown


Doubtful Sound
Doubtful Sound 

Tekapo
SUOMEKSI

Kello on puoli yksi yöllä. Roikuin youtubessa taas aivan liian pitkään. Mutta siinä vaiheessa kun huomaa, että kello näyttää 00:01 ei ole enää mitään itua mennä ‘aikaisin’ nukkumaan. Tässä ei ole mitään logiikkaa, mutta niin se vaan menee. Ainakin itselläni se menee näin. Ja koska omalla kohdallani tuntuu siltä, että aivoni tuottavat luovinta tulosta puolenyön tienoilla ja siitä eteenpäin aina kahteen viiva kolmeen aamuyöllä, niin miksipä en kirjoittaisi tätä jo-kuukauden-myöhässä olevaa postausta.

Meillä oli koulun loma aikoja sitten. Vielä tietämättömille informaatioksi, että minä pakkasin matkalaukkuni ja lähdin 11 päiväksi eteläsaarelle ja voi luoja että oli upea reissu. Uuden-Seelannin eteläsaari on kuin ihan toinen maa verrattuna pohoissaareen, jolla itse asustelen. Se on vähän niinkuin ottaisi ja lähtisi Suomesta Etelä-Eurooppaan.

Minua rupesi yhtäkkiä kaiketi pelottamaan koko reissu, ehkä viikkoa ennen lähtöä. Mieleen vieri muisto kuukauden takaisesta Mastertonin reissusta kun takaisintulomatkalla ei kaikki mennytkään ihan putkeen - tai loppujen lopuksi kaikki sitten kääntyikin parhain päin ja pääsin elossa kotiin. Silti ajatuskin toisesta vastaavasta tilanteesta sai pääkopan heittämään veivinsä pariin otteeseen kaikkien rohkaisuista huolimatta.

Oli todella hyvä veto lähteä tuolle reissulle. Sain takaisin sen itsevarmuuden, joka oli jossain vaiheessa pikkuhiljaa ja ihan huomaamatta karannut otteestani. Lisäksi sain aikaa ja rauhaa miettiä kaikenlaisia eri ympäristössä, eri ihmisten ympäröimänä, joka - ihan todenmukaisia jo sollaan - oli juuri sitä, mitä tarvitsin.

Reissu oli aivan mieletön, kuten jo mainitsinkin. Ensimmäisenä iltana iski paniikki, kun huomasimme Annan kanssa, että valtaosa porukasta oli saksalaisia. Jo samana iltana sain muuttaa mielipidettäni näistä ihmisistä. Lopussa kolme parasta ystävääni olivat nimenomaan saksalaisia.

Tiedättehän kun matkoilla on aina se yksi, joka teloo itsensä ihan urakalla ja sitten rampataan lääkäreissä ja apteekeissa sun muaalla? Jos joku niin minä päädyn aina tähän rooliin. Tällä kerralla ei onneksi tarvinnut vastaanotolle lähteä, mutta saa henkilö aika lahjakas olla, että saa koko oikean puolen vartalostaan ihan rusinaksi. Kirjainmellisesti koko vasen puoli tästä ihmisestä oli kuin koskematon, suojakentän varjelema, mutta oikealta puolelta löytyy edelleen muistoja kaikista ah-niin-ihanista kävelyreissuista. Oikeastaan tulin nauttineeksi eniten juuri näistä kävelyistä, vaikka useaan otteeseen eksyttiinkin eikä aina osunut säätkään eduksi. Kiertueen lopussa minut palkittiin urheudesta ja positiivisuudestani. Tästä saan olla ikuisesti ylpeä.

No comments:

Post a Comment

blogger template